Blogi: Kaikki perintään liittyvä kulu ei ole perintäkulua

Perintäritari blogi Perintäkulut rassaavat pienyrittäjiä“Perintäkulut rassaavat pienyrittäjiä”, kirjoittaa Kauppalehti 19.5.2016. Tekstin mukaan Suomen Yrittäjät hakevat lakimuutosta, jolla yrityssaatavien perintäkuluille asetettaisiin katto.

Artikkelissa on mainittu esimerkkinä pienyrittäjän 350 euron lasku, josta perintäkulua on tullut 260 euroa. Jos asia on näin, voidaan puhua todellakin kohtuuttomista perintäkuluista. Epäilen kuitenkin, että tässä kohtaa on vedetty pari mutkaa suoraksi ja jätetty osa faktoista kertomatta. Toisin sanoen perintäkuluiksi on merkitty kaikki velkaan liittyvät kulut. Yritysten välisessä kaupassa luottokauppa on melko tavallinen tapa käydä kauppaa, ja varsinkin pienten yritysten välisessä kaupassa rahan kierto saattaa olla hidasta varsinkin, jos saatavaa karhutaan ensin itse ja sen jälkeen se siirretään perintätoimiston hoidettavaksi. Nykyisellä viivästyskorolla 350 euron saatavalle kertyy vuodessa viivästyskorkoa 24,50€, joka ei ole perintäkulu vaan se maksetaan velkojalle.

Käräjäoikeus haluaa oman palkkionsa

Mikäli saatava on edennyt perinnässä oikeudelliseen perintään, jolloin haetaan yksipuolista tuomiota ja velkojen ulosmittausta, on perintätoimiston tehtävä haastehakemus käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus laskuttaa riippuen siitä, toimitetaanko haastehakemus käsittelyyn sähköisesti vai paperisena 65 tai 86 euroa. Tämäkään ei ole perintäkulu, vaikka se velallisen maksettavaksi lankeaakin siinä tapauksessa, kun oikeus tuomitsee velallisen maksamaan velkansa, vaan se on viranomaismaksu. Perintätoimisto on ennen oikeudellisen perinnän uhkaa karhunnut velkaa ja kahdesta kolmeen kertaan. Perintätoimiston ensimmäisessä karhukirjeessä perintäkulu lienee ollut noin 40 euroa, jonka maksettuaan yrittäjälle ei olisi enempää kulua kertynyt. Velka on jäänyt maksamatta, ja oikeudelliseen perintään ehdittäessä myös perintätoimiston kulut ovat kasvaneet. Perintäkuluja haetaan tuomiolla maksettavaksi 60-70 euroa, jonka lisäksi noin 80 euroa oikeudenkäyntikuluja. Näin ollen ollaan alkuperäisen velkapääoman lisäksi päädytty pahimmillaan noin 250-260 euron ylimääräisiin kuluihin velalliselle. Näistä kuitenkin alkuperäistä perintäkulua on vain noin 60-70 euroa.

Miten perintäkuluja kontrolloitaisiin tulevaisuudessa?

Tänä päivänä useampi perintätoimisto tarjoaa yrityssaatavien perintäpalvelua velkojalle nollaprovisiolla. Eli perinnän onnistuessa pääoma ja viivästyskorko palautuu velkojalle täysimääräisesti ja perintätoimisto saa oman tulonsa velalliskuluina. Mahdollisen lakimuutoksen tuoma kulukatto aiheuttaa sen, että osa näistä kuluista valuu toimeksiantajan eli velkojayrityksen maksettavaksi perintäprovisiona. Yrittäjien edunvalvontamielessä Suomen Yrittäjät ampuu itseään jalkaan ajaessaan tätä lakimuutosta. Se mikä aiemmin oli pois yhdeltä yritykseltä, on myöhemmin pois toiselta. Puhumattakaan, että osa perintätoimistoista on myös pienyrittäjiä ja Suomen Yrittäjien jäseniä. Tehokkaammin Suomen yrittäjät voisivat vaikuttaa asiaan lisäämällä yhteistyötä Etelä-Suomen aluehallintoviraston sekä Suomen perimistoimistojen liiton kanssa ja nämä yhdessä voisivat määritellä, mikä on hyvän perimistavan mukainen kohtuullinen perintäkulu.

Velallinen ei voi valita perintäkumppaniaan

Toisaalta lakimuutos lisäisi vapaata kilpailua alalla. Toimeksiantajalla on vapaus valita käyttääkö perintätoimiston palvelua ja minkä toimiston palvelua käyttää. Velallisella samaa vapautta ei ole. Kun toimeksiantaja joutuu maksamaan palvelusta joka tapauksessa, valitsee hän todennäköisesti tarkemmin yhteistyökumppaninsa. Perinnässä keskeistä ei ole pelkkä saatavien takaisin saaminen, vaan myös usein kauppasuhteen jatkuminen velallisen kanssa. Tämä lisää perintätoimistojen välistä kilpailua ja todennäköisemmin kehittää alaa.

Vuoden 2016 Suomessa ei pidä olla kenenkään tavoitteena saattaa lisää yrittäjiä maksuvaikeuksiin ja lopettamaan toimintaansa. Luottokauppa on sopimus, jossa velallinen sitoutuu maksamaan velkansa sopimusehtojen mukaisesti takaisin ja tätä sopimusta on kaikkien osapuolien kunnioitettava ja sen tuomat velvoitteet parhaan mukaan hoidettava. Perintätoimiston tehtävä on palvella toimeksiantajaa ja vapauttaa tämän aikaa omaan ydintoimintaansa. Toisaalta velallisen inhimillinen kohtelu ja asiakassuhteen jatkumisen mahdollistaminen velallisen ja velkojan välillä on myös tärkeä osa perintätoimiston työtä.

Terveisin,

Perintäritari

Vastaa