Kulunut vuosi on monella tavalla ollut minulle erilainen edellisiin vuosiin verrattuna: Perintäritari sai uudet kotisivut, se aktivoitui sosiaalisessa mediassa ja viimeisenä neljänneksenä on työkiireitä piisannut jopa aiempia ruuhkavuosia enemmän. Mutta eniten vuotta 2016 kuvastaa uusi innostus. Se on toisaalta hassua, kun minun pitäisi nyt tammikuussa jäädä eläkkeelle ja tämä uusi tuleminen iskee tässä vaiheessa. Noh, varmasti lapsillakin joulun odotus tuo energiaa ja iloa viimeistään siinä vaiheessa, kun kalenterin ensimmäisen luukun saa aukaista. Odottaminen luo innostusta. Ehkä osaan avata syitä innostumiselleni paremmin tammikuussa.
Vuosi 2016 noudatti edellisten vuosien vakiokaavaa: alkuvuosi oli tasaista, kesällä hieman hiljeni ja syksyn sekä talven on saanut painaa töitä todella ahkerasti. Joulukuun piikki ei tänäkään vuonna pettänyt.
Eläkkeelle jäämistä tässä ei ole oikein ehtinyt edes miettimään. Nyt ymmärrän yhä paremmin Teemu “The One More Year” Selännettä, sillä kun motivaatiota ja ammattiylpeyttä löytyy niin miksi eläköitymistä pitäisi vielä miettiä. Välillä tietenkin haikeus iskee, kun tässä ollaan viimeisestä lapsesta luopumassa. Toki vanhemmat lapset on luovutettu hyviin käsiin, joten siinä mielessä aikaisemmat kokemukset antavat luottavaisen mielen myös tähän viimeiseen. Ja kyllä tämäkin lapsi saa minulta kaipaamaansa huomiota tulevaisuudessa.
Haasteita on riittänyt vuosien varrella ja niitä tulee riittämään aivan varmasti myös jatkossa, missäpä niitä ei olisi. Pieni yritys pystyy kuitenkin ketterästi mukautumaan eri tilanteisiin ja yrittäjävetoisena toimijana olen kokenut asiat omakseni ja tehnyt aina aidosti parhaani. Tunteita, joita yrittäjänä olen saanut kokea (välillä se on tietenkin tuonut myös ahdistustakin), ei olisi pystynyt yksikään ulkopuolinen työnantaja minulle tarjoamaan.
Olen joskus kuullut sanottuna, että yrittäjällä on mahdollisuus rikastua. Minun kohdallani se ei toteutunut. Olen kuitenkin saanut tästä työstä toimeentulon, sisältöä elämääni ja ohjata itse tekemisiäni. Mikä tärkeintä, olen saanut mielenkiintoisesta tekemisestä itselleni ammatin ja auttaa yrityksiä heidän liiketoimintansa kasvattamisessa. En voi valittaa vaan olla ainoastaan kiitollinen.
Se suurin kiitos menneestä vuodesta lähtee samoihin osoitteisiin kuin aikaisempinakin vuosina: Teille asiakkaani. Olitte sitten velkojia tai velallisia, niin olette jokainen tasavertaisia ihmisiä. Jos olisin auttanut yksipuolisesti toimeksiantajia, niin olisin poistunut alalta jo vuosia sitten ja tämä uusi innostumiseni olisi pelkkä haave. Kun onnistun auttamaan velallista järjestelemään talouttaan paremmin, velkojan ja velallisen asiakassuhde parantuu ja siten kaikki voittaa. Minä toki häviän mahdolliset tulevaisuuden toimeksiannot, mutta voitan valtavan onnistumisen ilon. Uskon aina hyvän tulevan hyvän luokse.
Yhden huomion haluan perintätoiminnan tulevaisuudesta vielä sanoa: vaikka teknologia syrjäyttää yhä enemmän ihmisten työtä, loistavaa perintätoimintaa eivät koneet pysty korvaamaan. Ne pystyvät tekemään joitain työvaiheita ja nopeuttamaan prosesseja, mutta perinnässä tulee pohjimmillaan olemaan aina kyse ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Inhimillisyyttä ja aitoa kanssakäymistä on mahdoton koneille opettaa.
Hyvää joulua ja loistavaa vuotta 2017,
Hannu Ritari