Kulutusluotoilla riistäminen vaikeutuu

Kulutusluotoilla riistäminen vaikeutuuPari kuukautta on kulunut kun keskustelu pikavippien lisääntyvästä sääntelytarpeesta kävi kuumimmillaan. Radikaaleimmat ehdotukset rajaisivat näiden vakuudettomien kulutusluottojen korkokaton kaikilla lainasummilla 20%:in sisältäen käsittelykulut. Eli tällöin puhutaan todellisesta vuosikorosta.

Pikavipit herättävät tunteita, koska niiden nähdään olevan merkittävä syy kuluttajien velkaantumiseen Suomessa ja maksuhäiriömerkintöjen kasvuun. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että siinä on perää. Työn puolesta törmää usein vaikeasti velkaantuneisiin ihmisiin, joiden luottotietomerkinnöistä lähes poikkeuksetta löytyy pikavippifirmojen hakemia velkomustuomioita.  Muutamat toimijat ovat sanoutuneet jo irti pikavippifirmojen kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Mutta on myös toimijoita, jotka eivät näe tarpeelliseksi kieltäytyä yhteistyöstä.

Jälkimmäisessä esimerkissä mediatalojen johtajien kommenteista on melko vaivattomasti luettavissa rivien välistä, että he eivät näe tarpeelliseksi kieltäytyä mainosrahasta niin kauan kuin se on laillista. Olkoon tämä kritiikkinä suurille mediataloille, koska kuka tahansa ymmärtää, ettei kysymys ole tuomarina toimimisesta ja laillisuuden määrittelystä vaan oman vastuullisuuden määrittelystä sekä omien arvojen mukaan toimimisesta. Olemme aikaisemmin kirjoittaneet artikkelin, joka pureutuu syvällisemmin moraalin ja lain vaikutukseen yritysten päätöksenteossa.

Totta kai koko keskustelu ja ala vaatii rajaamista ja lisämäärittelyä, koska rahoitusalalla toimii paljon erilaisia yrityksiä, joilla on erilaisia liiketoiminta- ja ansaintamalleja. Yhteiskunnallisessa retoriikassa on median suosiollisella avustuksella keskustelulla taipumus polarisoitua. Negatiivinen uutisointi kerää klikkejä helposti positiivista enemmän ja se muokkaa ihmisten käsitystä. Siksi koen tarpeelliseksi käsitellä aihetta ennen kaikkien kulutusluottojen demonisointia. Samalla tavalla kuin kaikki perintätoimistot, eivät toimi Alektumin tavalla, eivät kaikki kulutusluottoja tarjoavat yhtiöt kisko 1000%:n vuosikorkoa. 

Mikä on pikavippi?

Twitterissä Fixuran vertaislainapalvelun toimitusjohtaja Petter Lingonblad (tai Pete Puolukanlehti, kuten meillä sisämaassa leikkisästi sanotaan) on useaan kertaan aiheellisesti perännyt määritelmää pikavipin käsitteelle. Määrittely on tärkeää juuri siksi, että erotetaan se mitä halutaan säännellä ja miksi. Ja myös siksi että rahoitusalalla vastuullisesti toimivat yhtiöt erottuvat vastuuttomista. Populistisella yleistämisellä ja kaikkien rahoitusalan toimijoiden samaan kategoriaan niputtamisella ei saavuteta mitään muuta kuin lisää byrokratiaa ja raskasta sääntelyä, josta kärsivät ne, jotka jo toimivat vastuullisesti. Puhumattakaan niistä, jotka ehkä tarvitsevat kulutusluottoa tilapäiseen menoon ja kykenevät maksamaan luoton takaisin kohtuullisessa ajassa omista säännöllisistä tuloistaan. 

Wikipedia määrittelee pikavipin lyhytaikaiseksi, vakuudettomaksi kulutusluotoksi, jonka määrä Suomessa on tyypillisimmillään 50-1000€:n välillä. Pienlainatoiminta alkoi Suomessa 2005 ja lähti kasvuun 2010-luvulla. Pikavippi nimitys luultavasti vakiintui kielenkäyttöön lainan luonteen mukaisesti. Aiemmin, kun kulutusluottoja tarjosivat pankit, oli lainaa varten käytävä pankissa neuvottelemassa. Toki verkkopankkien yleistymisen myötä asiointi helpottui, mutta vielä esimerkiksi vuonna 2009 lainapaperit on täytynyt käydä henkilökohtaisesti allekirjoittamassa pankkikonttorissa ainakin Osuuspankissa.

Pikavipit olivat siinä mielessä käänteentekeviä, että luottopäätös tehtiin ja tehdään edelleen ilman henkilökohtaista kontaktia luotonhakijaan. Luottopäätöksen tekemiseen hyödynnetään automaatiota ja siksi se kyetään käsittelemään nopeasti ja kellonajasta riippumatta. Nykyään tähän kykenevät kaikki luotottajat, mutta kysymys onkin enemmän siitä, kuinka paljon informaatiota halutaan luottopäätöksen tueksi ja millainen luottoriski ollaan valmiita kantamaan. Luottoriski ei ole myöskään pelkästään rahallinen kysymys vaan siihen liittyy vastuu velallisesta. Luotonantajalla tulisi olla suurempi vastuu ja riskiarvio ei saa perustua pelkästään oman rahan menetyksen mahdollisuuteen vaan myös kerrannaisvaikutuksiin velallisen taloudessa.

Kun puhutaan pikavipeistä, puhutaan yleisellä tasolla sikamaisia voittoja tavoittelevista yrityksistä, jotka ryöstävät jo valmiiksi köyhiä ihmisiä. Siksi myös pikavippeihin kohdistuvasta sääntelystä puhuttaessa emme voi sivuuttaa mielikuvaa. Mielestäni meidän ei tule määritellä pikavipin käsitettä enää uudelleen vaan unohtaa koko käsite. Kaikki luotottajat kykenevät tekemään luottopäätöksen nopeasti hyödyntäen helposti saatavilla olevaa asiakasdataa. Yleisesti ottaen meidän tulisi puhua yhteisesti kulutusluotoista, koska kulutukseen näistä luotoista varmasti valtaosa menee. Asiat joihin meidän tulee kiinnittää huomiota ovat ehdot joilla luottoja myönnetään, miten niitä markkinoidaan ja kuinka paljon informaatiota tulee luotosta olla kuluttajalla selvästi nähtävillä. Alalla on niitä toimijoita, jotka tarjoavat kohtuullisilla lainan ehdoilla luottoja kuluttajille ja myös niille, jotka eivät sitä tällä hetkellä tee, tulee tarjota mahdollisuus parantaa tapansa. 

Syyskuussa puhaltaa inhimillisyyden tuulet

Tosiaalta määritelmälle ei enää ole tarvettakaan, koska luottojen korkokattoa säätelevä lakiesitys on 26.4.2019 annettu Tasavallan Presidentille vahvistettavaksi. 

Uudessa, syyskuussa voimaan tulevassa laissa säätelyn ulkopuolelle on jätetty vain sellaiset asuntoluotot, joissa vakuutena on asunto tai muuta omaisuutta sekä liikennevälineiden, kuten autojen osamaksukauppa.  Vuoden 2019 syyskuun jälkeen ei siis kulutusluotoista voi periä yli 20 %-yksikön korkoa ja myös muut luoton kustannukset on rajoitettu siten, että ne eivät saa ylittää 150€:a vuoden aikana. Tämä on myös hyvä asia, koska todellinen vuosikorko, joka muodostuu varsinaisesta luottokorosta ja luoton muista kustannuksista, on se mittari, jolla luottojen hintaa voidaan vertailla. 

Mielestäni tämä oli lakimuutos, jossa eduskunta onnistui. Ne ihmiset, joilla on maksukykyä mutta tilapäistä tarvetta suuremmalle summalle rahaa, saavat sitä syksyllä jo mahdollisesti turvallisesti ja kohtuullisella hinnalla. Luotonmyöntäjät joutuvat suhtautumaan uuden lain myötä luottotappioihin huomattavasti kriittisemmin, koska yksittäisen lainan tuotto ei ole niin suuri enää, että se paikkaisi luottotappioita. Tämä pakottaa luotonantajat kattavampaan luottokelpoisuuden ja ennen kaikkea maksukyvyn tarkastusprosessiin. Ja hyvä niin.

Perintäritarin Jussi