Laki saatavien perinnästä muuttuu tilapäisesti Perintäritari

Eduskunta hyväksyi 3.12.2020 lain saatavien perinnästä annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta. Laki on voimassa 1.1.2021 – 30.6.2021 välisen ajan. Muutoksella tavoitellaan parempaa suojaa Covid-19 pandemiasta kärsiville yrityksille saatavien perinnästä aiheutuvilta ongelmilta. Keskeisin muutos laissa on se, että nyt myös yritysten välisen perinnän kulujen enimmäismäärää säädetään lailla. Aiemmin sitä on ohjannut kohtuullisuus, joka on hyvin tulkinnanvarainen käsite.

Väliaikainen laki säädettiin pitkälti voimassa olevan lain päälle, sitä soveltaen. Voimassa oleva perintälaki säätelee pääasiallisesti kuluttajaperintää, joka eroaa yritysten välisestä perinnästä monessa suhteessa. Vaikka lakimuutos oli varsinkin kulujen enimmäismäärien osalta tarpeellinen, jäi siihen vielä kokonaiskuvan kannalta epäkohtia. Näitä epäkohtia toivottavasti korjataan, kun pysyvämpää päivitystä perintälakiin tehdään lähitulevaisuudessa. Avaan kuitenkin seuraavaksi tilapäisen lain sisältöä.

LUE MYÖS: ”Saadaanko yritysperintään selkeät kulurajat vuonna 2020?”

BLOGIKIRJOITUKSEME 19.5.2020

Perintäkulujen enimmäismäärät muiden kuin kuluttajasaatavien perinnässä

Näitä kuluja aiemmin on siis säädellyt ainoastaan kohtuullisuus. Nyt perinnän kuluille on asetettu laissa katto myös yritysten välisessä perinnässä. 

1.1.2021 alkaen kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla toimitetusta maksumuistutuksesta saa vaatia enintään 10 euroa. Tässä momentissa on epäkohta, joka muutokseen jäi. Kansallisella lainsäädännöllä ei voida ohittaa EU-lainsäädäntöä. Velkojalla on edelleen oikeus EU:n maksuviivedirektiivin mukanaan tuomaan vakiokorvaukseen. Vakiokorvaus perintäkuluista tarkoittaa 40 euron korvausta, johon velkojalla on oikeus, mikäli toisen elinkeinonharjoittajan maksu on viivästynyt niin, että velkojalle muodostuu oikeus viivästyskorkoon. Yksinkertaisesti sanottuna: velkojalla on eräpäivän jälkeen oikeus vaatia velalliselta korvauksena 40 euroa muistuttaessaan laskusta.

Tilapäisen lain voimassaoloaikana perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavan yrityksen lähettämästä maksuvaatimuksesta saa vaatia perintäkuluja:

  • 50 euroa, jos saatavan pääoma on enintään 500 euroa;
  • 80 euroa, jos saatavan pääoma on yli 500 euroa.

Mikäli lähetetään samaa saatavaa koskeva maksuvaatimus uudelleen, saa siinä vaatia enintään puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen kuluista lisää. Jos siis ensimmäisessä maksuvaatimuksessa on vaadittu perintäkuluja 80€, voi toisessa samaa saatavaa koskevassa maksuvaatimuksessa kuluja tulla lisää enintään 40€.

Maksusuunnitelmat ja maksuajan pidennykset tulevat myös säätelyn piiriin. Velallisen pyynnöstä tehdystä maksuajan pidennyksestä saa vaatia enintään 10 euroa, mikäli maksupäivää siirretään vähintään 14 päivää eteenpäin. Maksusuunnitelmasta voi vaatia velalliselta pääomasta ja maksuerien määrästä riippuen 30-60 euroa ja mikäli maksusuunnitelma kattaa 7 tai useamman erän, voi jokaiselta erältä 7 erästä lukien vaatia 5 euroa lisää. 

Tratan käytöstä voi vaatia enintään 100 euron kulut ja konkurssiuhkaisen maksukehotuksen esittämisestä enintään 100 euron kulun lisäksi maksukehotuksen todisteellisesta tiedoksiannosta aiheutuneet kulut, eli käytännössä haastemiesmaksu 80 euroa. 

Yllä mainituista poiketen, velalliselta saa vaatia todelliset perintäkulut, jos perinnästä on sen edellyttämän tavanomaista suuremman työmäärän vuoksi aiheutunut muita kuin tavanomaisia perintäkuluja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tapaukset, jossa velallinen esittää laskun aiheellisuudesta perusteettomia tai virheellisiä väittämiä, joiden selvittämiseen kuluu tavanomaista enemmän työaikaa. Mikäli lain mukaisista enimmäismääristä poiketaan, tulee velalliselle ilmoittaa peruste, miksi vaaditaan laissa määriteltyjä kuluja suurempia kuluja. Enimmäismääriä ei kuitenkaan saa ylittää, jos kyseessä on suoraan ulosottokelpoinen saatava, joka voidaan siirtää ulosottoon ilman käräjäoikeuden tuomiota.

LUE MYÖS: ”Millainen on laadukas maksumuistutus?

BLOGIKIRJOITUKSEMME 12.3.2019

Aikarajat ja enimmäismäärät

Yritysten välisessä perinnässä ei tilapäisenkään lain myötä edellytetä aikarajoja laskun erääntymisen ja maksumuistutuksen lähettämisen välillä toisin kuin kuluttajaperinnässä. Sen sijaan uudesta maksumuistutuksesta tai maksuvaatimuksesta saa vaatia perintäkuluja velalliselta vain jos edellisen maksumuistutuksen tai maksuvaatimuksen lähettämisestä on kulunut vähintään 7 päivää.

Velalliselta saa vaatia perintäkuluja yritysperinnässä enintään kahdesta maksuvaatimuksesta, yhdestä tratasta ja yhdestä konkurssiuhkaisesta maksukehotuksesta. Näiden lisäksi velalliselta saa vaatia perintäkuluja yhdestä maksusuunnitelmasta, jos saatavan pääoma on alle 500 euroa ja kahdesta maksusuunnitelmasta, jos saatavan pääoma on yli 500 euroa.

Velalliselta saa vaatia perintäkuluja useammista maksuvaatimuksista, maksusuunnitelmista, tratoista ja konkurssiuhkaisista maksukehotuksista, jos useampiin perintätoimiin on ollut aihetta. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun saatavasta on asetettu tratta ja sen jälkeen sama velkoja vaatii toistakin erääntynyttä laskua maksettavaksi. Hyvän perintätavan mukaan uusi lasku lisätään samalle maksuvaatimukselle edellisen kanssa ja tällöin voidaan vaatia uudesta maksuvaatimuksesta ja jopa uudesta tratasta kuluja. Mikäli enimmäismäärät ylittyvät, tulee velalliselle esittää erittely toteutetuista perintätoimista ja ilmoitettava syyt, joiden vuoksi toteutettuihin perintätoimiin on ollut erityinen aihe.

Yritysperinnässä kokonaiskuluvastuu velallisella voi olla

  • 230 euroa, jos saatavan pääoma on enintään 500 euroa
  • 410 euroa, jos saatavan pääoma on yli 500 euroa. 

Samoin kuin yksittäisten perintätoimien enimmäiskuluissa, myös kokonaiskulut voidaan perustelluista syistä ylittää, ellei kyseessä ole suoraan ulosottokelpoinen saatava. Kokonaiskulujen ylityksessä täytyy myös esittää velalliselle erittely ja ilmoitettava syyt, miksi kokonaiskulut ylittyvät.

LUE MYÖS: ”Käyntikorteille tuli tuplahinta perintäkulujen vuoksi”

BLOGIKIRJOITUKSEMME 24.9.2019

Tratan käyttö

Trattaa eli julkisuusuhkaista maksuvaatimusta ei saa käyttää kuluttajasaatavan perimiseksi. Tilapäisen lain voimassaoloaikana trattaa ei saa käyttää myöskään, jos velallisena on yksityinen elinkeinonharjoittaja, avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö. 

Trattaa ei saa lähettää ennen kuin velalliselle on annettu tai lähetetty maksumuistutus, jossa on asetettu vähintään 7 päivän määräaika saatavan maksamiselle tai saatavaa koskevien huomautusten esittämiselle, ja määräaika on päättynyt. Tratta ja sitä edeltävä maksumuistutus tulee olla kirjallisia, elleivät velkoja ja velallinen nimenomaisesti saatavan erääntymisen jälkeen ole sopineet muusta tiedoksiantotavasta. Sen sijaan trattaa edeltävä maksumuistutus voidaan toimittaa muulla pysyvällä tavalla, jos tällaista tapaa on velkasuhteen aikana vakiintuneesti käytetty tiedonantojen toimittamiseen velkojan ja velallisen välillä. Esimerkiksi tapauksessa, jossa velkoja ja velallinen ovat sopineet laskutuksen ja siihen liittyvän muun liikenteen tapahtuvan sähköpostitse, voidaan muistutukset myös toimittaa sähköpostitse. 

Trattaperintää voidaan tilapäisen lain voimassaoloaikana käyttää siis niissä tapauksissa, joissa velallinen on osakeyhtiö, osuuskunta tai muu niihin rinnastettava yhteisö. Tratan saa protestoida aikaisintaan kymmenen päivän kuluttua sen lähettämisestä. Trattaa ei kuitenkaan saa protestoida, jos velallisena oleva yhtiö toimittaa ennen tratan protestointia selvityksen, jonka mukaan sen viimeksi päättyneen tilikauden liikevaihto tai vastaava tuotto alittaa 100000 euroa tai sillä on käynnissä ensimmäinen tilikausi. Selvitykseksi käy esimerkiksi yhtiön hallituksen ja/tai toimitusjohtajan allekirjoittama tilinpäätös. Huomionarvoista on, että selvityksen toimittaminen on yrityksen omalla vastuulla. Mikäli kymmenen päivän kuluessa tratan asettamisesta selvitystä ei ole toimitettu ja tratta protestoidaan, katsotaan tällöin velkojan ja perintäyhtiön noudattaneen lakia ja hyvää perintätapaa.

Siirtymäsäännökset

Tilapäisen perintälain voimaan tulolla on joitain taannehtivia vaikutuksia. Esimerkiksi ennen lain voimaan tuloa lähetetyt maksuvaatimukset vaikuttavat siten, että mikäli vuoden 2021 puolella lähetetään toinen maksuvaatimus samasta saatavasta, josta ensimmäinen on lähetetty ennen lain voimaantuloa, saa toisesta maksuvaatimuksesta vaatia perintäkuluina enintään puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen kuluista. Sen sijaan ennen lain voimaantuloa lähetetyt maksuvaatimukset eivät vaikuta perintätoimien määrään rajoittavasti. Eli vaikka samasta saatavasta on lähetetty vuonna 2020 jo kaksi maksuvaatimusta, saa siitä väliaikaisen lain voimaan tultua vielä lähettää laissa sanotut kaksi maksuvaatimusta, tratan ja konkurssiuhkaisen maksukehotuksen. Niin ikään ennen lain voimaantuloa vaaditut perintäkulut eivät vaikuta perintäkulujen enimmäismäärään, vaikka perintä jatkuisi vuoden 2021 puolella. Trattaa koskevat määräykset astuvat voimaan vasta 1.1.2021. Ennen sitä lähetetyt tratat voidaan protestoida normaalisti.

Perintäritarin Jussi

Comments are closed.