Maksuviiveet ja niiden merkitys

Maksuviiveet ja niiden merkitys - PerintäritariKuluttajat ovat pikavippejä hyödyntäviä opportunisteja, jotka ostavat luotolla ja jättävät sitten laskunsa maksamatta. Yritysmaailmassa taas suuret yhtiöt pitävät pienempiä pankkeinaan kohtuuttoman pitkillä maksuajoilla ja pienemmät yritykset eivät selviä kassakriisin vuoksi omista laskuistaan. Ovatko asiat todella näin, kuten jotkut väittävät? Julkisuudessa on aika ajoin keskusteltu maksuviiveistä, niiden vaikutuksista ja etenkin velkaantumisesta. Keskustelua hallitsee erityisesti kuluttaja-asiakkaiden maksuviiveet ja velkaantuminen.

Luotonhallintayhtiö Intrum julkaisi viime syksynä kuluttajien maksutaparaportin ja aiemmin keväällä yritysten maksutaparaportin. Raportit antavat hyvän käsityksen siitä, miten kuluttajien ja yritysten maksukäyttäytyminen poikkeaa toisistaan ja millaisia erityispiirteitä niissä on. Tutkimukset tehdään vuosittain Euroopan laajuisena ja niistä suodatetaan kansalliset tulokset erikseen. Tarkastelen tässä kirjoituksessa asiaa peilaten maksutaparaportteihin ja kaikki viittaukset tässä tekstissä liittyy suomalaisiin kuluttajiin ja yrityksiin.

Kuluttaja on Suomessa tunnollinen maksaja

Suomessa kuluttajakaupassa myönnettävä keskimääräinen maksuaika on 13 vuorokautta. Kuluttajat maksavat tosiasiassa laskunsa keskimäärin 15 vuorokaudessa. Kun huomioidaan vielä 2017 vuonna pankkien välisessä liikenteessä oleva rahansiirron mahdollinen viive, voidaan todeta kuluttajan olevan melko tunnollinen maksaja. 81%:lla kuluttajista oli viimeisen 12 kuukauden aikana jäänyt vain 0-4 laskua maksamatta eräpäivään mennessä. Kaksi selkeästi suurinta yksittäistä syytä maksujen viivästymiseen ovat rahan puute ja unohdus. Kuluttajan tunnolliseen maksukäyttäytymiseen on varmasti johtanut maksamisen kehittyminen. Entistä vähemmän kuluttajalle myydään laskulla, ja maksukorttipäätteitä sekä mobiilimaksusovelluksia on yhä useamman saatavilla. Maksutavoissa pankkikortti on edelleen suosituin päivittäisessä maksamisessa käytetty väline. Myös suomalaiseen arvomaailmaan kuuluu tunnollisuus. 83% kyselyyn vastanneista on jokseenkin tai täysin sitä mieltä, että laskut on tärkeää maksaa aina ajoissa.

Henkilökohtaiseen taloudenpitoon liittyy aina huolia. Maksamisen helpottumisen myötä käteinen raha vähitellen katoaa ja rahaa on yhä vaikeampi hahmottaa. Ostamisen helppous viehättää ja sosiaalinen media luo painetta kuluttamiselle. Lisäksi moni on huolissaan siitä, kuinka helppoa rahan lainaaminen esimerkiksi älypuhelimella on jopa sellaisille ihmiselle, joiden ei pitäisi lainata rahaa nykytilanteessaan lainkaan. Kuitenkin hieman yli viidennes vastaajista kokee, että heillä ei ole oma taloustilanne lainkaan hallinnassa. Toisaalta suuri osa kuluttajista suhtautuu terveesti talouden asioihin ja positiivista suhtautumista oman talouden kehittymiseen on huomattavissa enemmän kuin negatiivista. Lapsille halutaan myös opettaa vastuullista rahan käyttöä ja koulujen osallistumista talouskasvatukseen toivotaan myös.

Yrityksillä maksaminen ei ole niin tunnollista

Yritysten maksutapatutkimuksessa käy ilmi, että yritysten välisten maksujen keskimääräinen maksuaika on noussut vuodesta 2016 vuoteen 2017 kahdella päivällä. Vuonna 2016 yritysten välisten maksuehtojen keskimääräinen maksuehto oli 18 päivää, kun vuonna 2017 se oli 20 päivää. Maksuajan pidentymisen myötä myös laskujen todellinen maksuaika pidentyi kahdella päivällä. Kun vuonna 2016 laskut maksettiin todellisuudessa keskimäärin 23 päivässä, niin 2017 ne maksettiin todellisuudessa 25 päivässä. Tämä puoltaa sitä tunnettua tosiasiaa, että mitä pidemmän maksuajan annat asiakkaalle, sitä pidempään saat rahoja odotella.

Yritysten välisessä maksamisessa etenkin Suomessa yli puolet maksuviiveistä johtuu maksajan tahallisesta viivyttelystä. Yrittäjät antavat asiakkailleen huomattavasti pidempiä maksuaikoja, mitä olisivat muutoin valmiita myöntämään. Suomessa on yritysmaailmassa eräänlainen alihankintakulttuuri. Monet yrittäjät tekevät töitä yhdelle suurelle tai keskisuurelle yhtiölle ja koko liiketoiminta on sen varassa. Varsinkin näille pienille yrityksille kassanhallinta on erityisen tärkeää. Jos yritys joutuu hyväksymään 45:n tai jopa 60 päivän maksuehtoja omille myyntilaskuilleen ja samaan aikaan omien ostolaskujen maksuaika on 14 päivää, on yhtälö melko hankala.

Maksuviiveiden seuraukset eivät rajoitu pelkästään laskunmaksua odottavaan yrittäjään ja tämän henkilökohtaiseen talouteen. Vaikka siinäkin on jo riittävästi huolta. Yrityksen likviditeettiongelmat aiheuttavat maksuvaikeuksia yrittäjälle mutta vaikuttaa laajemmin myös koko hänen liiketoimintaansa. Jos kassassa ei ole rahaa, ei voi ostaa tuotannontekijöitä, joilla mahdollisesti voisi ansaita muualta rahaa ja kasvattaa toimintaa. Kun yritys ei pysty kasvamaan, se ei myöskään kykene palkkaamaan lisää työntekijöitä ja pahimmassa tapauksessa se joutuu irtisanomaan työntekijöitään. Tällöin negatiiviset vaikutukset kertautuvat. Suuret ostajayritykset luonnollisesti ajattelevat asiaa ensisijaisesti oman kassansa kannalta. Mutta tässäkään kohtaa ei kyse ole yksiselitteisesti siitä, että suuri yhtiö saa hyödyn, kun kassassa raha pysyy pidempään. Hyvin toimeentuleva alihankintaa tekevä mikroyrittäjä on etu myös suurelle ostajayritykselle. Alihankkija pystyy toimittamaan palvelua laadukkaammin, tehokkaammin ja jopa edullisemmin, kun hänen oma taloutensa ja yrityksensä on kunnossa.

Maksuviiveiden yhteiskunnallinen merkitys

Maksuviiveet kuluttajalla aiheuttavat pahimmillaan maksuhäiriömerkintöjä ja velkaantumiskierteen. Maksuhäiriömerkintöjä on noin 375000:lla suomalaisella ja maksuhäiriömerkinnät kasaantuvat usein samoille ihmisille, mikä aiheuttaa velkaantumiskierrettä. Ylivelkaantuminen on yhteiskunnallinen ongelma, johon tulisi hakea ratkaisuja. Tähän käypä ratkaisu olisi sosiaaliturvan rakenteiden muuttaminen siten, että köyhyydessä tai hyvin pienillä tuloilla elävillä ihmisillä olisi mahdollisuus parantaa omaa elintasoaan työtä tekemällä, ilman pelkoa etuuksien menetyksestä. Toinen ratkaisu olisi talousasioiden opetuksen määrän lisääminen peruskoulun opetussuunnitelmassa. Kolmas ratkaisu olisi positiivisen luottorekisterin perustaminen. Sillä luotonantajat saisivat kattavaa informaatiota luotonhakijan todellisesta ja reaaliaikaisesta taloustilanteesta, jolloin luotonantoa jo velkaantuneille ihmisille voitaisiin rajoittaa ja kierre katkaista.

Ylivelkaantuminen tuodaan julkisuudessa suurena ongelmana esiin, koska ainakin kotimaisen median lähestymiskulma on usein hyvin negatiivinen. Ongelmaa ei tietenkään saa vähätellä, koska yksikin ylivelkaantunut suomalainen on liikaa. Kuitenkin mediassa aiheesta keskustelemaan marssitetaan usein ne samat ihmiset, jotka tarjoavat sitä samaa ratkaisua. Lisätään valtiollista kontrollia yrityksiin ja lisätään sitä kautta yksilön oikeuksia. Nämä ovat niin sanottuja helppoja ratkaisuja, varsinkin kun ei ole ymmärrystä talouden mekanismeista. Kuten historia on meille opettanut niin valtiollisella kontrollilla ratkaistaan lyhytaikaisesti hyvin pieni osa ongelmaa mutta luodaan suurempia ongelmia pitkällä tähtäimellä. Eikä historiassa tarvitse edes mennä kovin kauas, kun kääntää katseen tämän päivän Venezuelaan. Tosiasia on, että meillä Suomessa suurin osa täysi-ikäisistä kuluttajista suhtautuu vastuullisesti laskujen maksamiseen ja hallitsee omaa talouttaan riittävästi selviytyäkseen velvoitteistaan ilman kenenkään puuttumista.

Yritysten nähtävä maksuaikojen merkitys koko ketjussa

Yritysten välisessä maksuliikenteessä maksuviiveillä on huomattavasti kauaskantoisemmat. Suomessa pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät suurimman osan ihmisistä ja kuten aiemmin todettu, mikäli pk-yritykset eivät pysty likviditeettiongelmien vuoksi kasvamaan, eivät ne pysty palkkaamaan lisää työvoimaa ja pahimmassa tapauksessa joutuvat irtisanomaan työntekijöitä. Yhteiskunnassa tulisi kiinnittää enemmän näiden vaikutusten eliminointiin ja etsiä ratkaisuja siihen, että pienet yritykset eivät joudu maksuvaikeuksiin suurten yritysten pitkien maksuehtojen vuoksi.

Maksuviivästysdirektiivi pantiin täytäntöön 2013 ja sen mukaan maksuaika ei saa ylittää 30 päivää, jos maksajana on hankintayksikkö. Kun velallisena on elinkeinonharjoittaja, ei maksuaika saa ylittää 60 vuorokautta, ellei maksuajasta ole nimenomaisesti sovittu. Tällä direktiivillä rajoitettiin laajaa sopimuksen vapautta, joka sinänsä jo rikkoo vapaiden markkinoiden periaatetta. On myös käynyt ilmi, että direktiivin vaikutukset eivät olleet toivotunlaiset, vaan elinkeinonharjoittajat joutuvat edelleen hyväksymään pidempiä maksuehtoja. Maksuviiveiden karsimisessa ei keppi siis toiminut, joten tulisikin miettiä porkkanaa vaihtoehtona. Miten suurempia yrityksiä voidaan palkita siitä, että ne suostuvat lyhyempiin maksuehtoihin ostaessaan pieniltä yrityksiltä? Kassa-alennukset ovat toimiva ratkaisu joissain tapauksissa. Factoring, eli laskujen myynti toimii myös joissain tilanteissa. Kassa-alennus ja laskurahoituksen hinta täytyy vain muistaa leipoa oman työn hintaan.

Maksutaparaportin mukaan suurempi osa yrittäjistä odottaa muutosta yritysten käytännöissä sen sijaan, että asiaan puututtaisiin lainsäädännöllä. Näinhän sen toki pitäisikin olla. Suurten yritysten tulisi kantaa vastuunsa myös pienempien pärjäämisestä, koska se sataa loppukädessä myös suurten yritysten laariin. Yhteenvetona voidaan todeta, että maksuviiveiden suhteen asiat eivät ole niin huonosti, kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää. Valtaosa kuluttajista on tunnollisia maksajia ja maksuviiveiden todelliset ongelmat myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta on yritysten välisessä maksuliikenteessä. Maksuviiveiden karsimiseen on kuitenkin olemassa helppoja keinoja. Se vaatii ainoastaan tahtoa niiltä, joilla on valtaa.

Jussi

Kirjoittaja on Perintäritari Oy:n toimitusjohtaja ja yrittäjä.